Sadevedet koivunjuurten alitse

Sadevesiviemäri

Toteutin kesähuvilallani sadevesien siirron pihatieltä -70 cm alemmaksi maan alle.

Sadevesien valuminen koskena alas pitkin huvilalle tulevaa tietä, oli joka kesäinen riesa.
Veden siirtäminen sadevesiviemäriin maan alle oli ainut mahdollisuus, koska vesi ei tahtonut pysyä tien viereen kaivetussa ojassa. Tähän oli montakin syytä: vettä valui molemmilta puolita tietä, sekä matkan varrelta metsästä. Vettä nousi esiin myös keskeltä tietä, koska tien alle oli aikoinaan kaivettu talousvesiviemäri, jonka sivuitse valui myös osa kalliolta kertyviä sadevesiä.
- Hihat rullalle ja lapio käteen.

Aluksi tilasin hiekaa ja sepeliä. Kun kasat aikanaan saapuivat lautalla rantaan, alkoivat hikikarpalot vieriä otsalle pelkästä kasojen katselemisesta. Muistuipa mieleen myös krooniseksi jäänyt iskias. Täytyi ottaa asia siltä kannalta, että treeni vahvistaa selkää.
Kuormia odotellessa valmistelin työmaata, siloittelemalla veden valtaan jäämätöntä tien osuutta, sekä kaivamalla ojaa salaojaputkelle.
Kaivuu piti tehdä läpi puunjuurien ja moreenimaan, jonka alimmaisissa kerroksissa tuli vastaan tontille ominainen kivikova savikerros. Ojan kaivoin n. 60 - 70 cm syvyyteen.
Oli kuiva kausi ja savi oli kovettunut betoniksi. Sitä pystyi ainoastaan "höyläämään" tai lohkomaan kangella. Poravasara auttoi myös tiukempien maakerrosten läpi, kun kanki ei enää tehonnut. Lapio kolahteli kiviin jatkuvasti. Isot kivet vaativat ojan leventämistä ao. kohdin, koska muuten niitä ei olisi saanut montusta ylös. Kaikkein suurimmat pulterit jäivät kaivannon pohjalle, ne piti kiertää. Yhteen porasin muutamia reikiä poravasaralla ja lohkaisin sen verran kiveä, että sain putken kulkemaan sen sivuitse.

Alla tilannekuvia.

Alussa tie oli kuin kuiva puronpohja - silloin kun se oli kuiva.
Irtosora oli aikaa sitten kulkeutunut mäkeä alas.

Tässä on ojaa kaivettu, ehkä puoleenväliin rinnettä.
Vasemmalla näkyy yksi pultereista, joka lähti melkein suosiolla kuopasta. Mittakaavana sillaksi asennettu n. 25cm:n reisilankku.
Ojan pohjalla lirisee iloisesti vesi.

Tässä näkyy kukkamaalle kulkevaa umpiputkea. Se vaihtuu kukkamaan alla jälleen reijälliseksi, koska oli tarkoitus, että vesi alkaisi imeytyä maahan jo kukkamaan alla..

Pulterin jättämään levennykseen upotettiin yksi kokoavista kaivoista. Kaivon läpi kulkee tällä kohtaa umpiputki, koska vesi oli vietävä saostuskaivojen ohi. Huleveden ei tule sekoittua jätevesiin jotka menevät suodatuskentälle alla kulkevaa jätevesiviemärikaivantoa pitkin. Oikealta valuvat pintavedet tien toiselta puolelta. Umpiputkien kohta täytettiin savella, jotta vesi pysyisi putken sisäpuolella. Välikaivoja on hyvä asentaa vähintään parin kymmenen metrin välein, koska putkia pitää pystyä myöhemmin huoltamaan ja tässä tapauksessa kaivojen läpi kulki vden lisäksi myös maakapeli. Tietysti omassa putkessaan.

 Kun salaojaputki oli peitetty ensin sepelillä, sen päälle laitettiin suodatinkangas, estämään hienompien maa-ainesten valuminen sepelin sekaan ja tukkimaan sadevesiviemäriä. Sepeli toimi jo itsessään erinomaisena salaojana. Kuvassa näkyvä kivi piti kangasta paikoillaan, kun sitä levitettiin pitkin ojaa.

Kuvassa on kukkamaan kohdalle tehtyä, jo umpeen luotua kaivantoa. Kaapelin vuoksi oja on merkitty keltaisella varoitusnauhalla (sähköurakoitsija toimittaa nauhaa pyynnöstä). Pinnalle levitettiin hienompaa hiekkaa. Kuva on otettu rannan suuntaan (alas). Ennen porttia näkyy taaja koivunjuurakko, joka oli osa pelastetuista juurista, joita ojan kaivuun aikana tuli lapion eteen koko joukko. Katkotut pääjuuret kuivattavat koivut pystyyn joten jos puita halutaan jatkossakin tontilla olevan, suosittelen säästäviä toimenpiteitä eli juurien ali kaivuuta. Ei se ihan mahdotonta ole, joskin haastavaa ja aikaavievää tietysti.